FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2010

27. - 29.8.2010


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kymmenen toinen toistaan paremmin onnistuneen festivaalin jälkeen Forssassa otetaan askel uudistusten tielle. Yhtä kokeilukertaa (2005) lukuun ottamatta mykkäelokuvien esitykset on tähän mennessä rajattu kahteen päivään, mutta tänä vuonna katsottavaa riittää myös sunnuntaille, sillä ensimmäistä kertaa pääelokuva on siirretty lauantai-illasta seuraavalle päivälle. Uutta on myös se, että festivaalien teemaksi valitulta ohjaajalta esitetään kokonaista neljä elokuvaa.

Tämän vuoden teemana on katsojien kauan odottama ja toivoma John Ford. Amerikkalaisohjaajalta esitetään niin eeppistä lännenelokuvaa kuin intiimimpää draamaakin, joissa yhdistyvät paitsi Fordin mieltymys Yhdysvaltojen historiaan, myös hänelle tutut teemat perheen ja ystävyyden tärkeydestä, ohjaajalle rakasta Irlantia unohtamatta. Fordin teosten lisäksi ohjelmarunkoon sisältyy myös mm. spektaakkelia (Notre Damen kellonsoittaja), kaikessa brutaaliudessaankin kaunista ja koskettavaa melodraamaa (Katkenneita kukkasia) sekä neuvostoliittolaista komediaa (Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolshevikkien maassa). Perjantaina näytetään kolme elokuvaa, lauantaina viisi ja sunnuntaina yksi. Säestäjinä kuullaan tuttujen mykkäelokuvavirtuoosien lisäksi myös berliiniläistä sinfoniaorkesteria, joka on ottanut vastuulleen sunnuntai-iltapäivän pääesityksestä huolehtimisen.

ESITETTÄVÄT ELOKUVAT

LEV KULESHOV: Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolsevikkien maassa (1924)
Neuvostoliittolaisen elokuvan ikihongan, jo tsaarinvallan aikana uransa aloittaneen Kuleshovin tunnetuin teos on Mack Sennettin Keystone-farsseja muistuttava satiiri siitä, millaisena amerikkalaiset näkivät toisen suurvallan asukkaat ja tavat. Stereotypioilla ja ennakkoluuloilla leikittelevä elokuva on neuvostokomediaa vauhdikkaimmillaan.

JOHN FORD: The Shamrock Handicap (1926)
Nuori ratsastajanalku muuttaa menestyksen perässä Irlannista Yhdysvaltoihin, mutta elämä uudella mantereella osoittautuu ennakoitua vaikeammaksi. Pojan onneksi muitakin entisen kotikylän asukkaita saapuu länteen koettamaan onneaan. Fordin perusteemoja (perheen tärkeys, yhteishenki, isänmaallisuus, periksiantamattomuus) käsittelevä elokuva oli Janet Gaynorin ensimmäisiä pääosarooleja.

ERICH VON STROHEIM: Kuningatar Kelly (1928)
Stroheimin viimeinen mykkäelokuva sijoittuu kuvitteelliseen eurooppalaiseen kuningaskuntaan. Suurella rahalla tuotetun elokuvan oli tarkoitus olla rahoittajatähtensä Gloria Swansonin paluu parrasvaloihin, mutta siitä muodostuikin sarja vastoinkäymisiä. Lopulta elokuvan kuvaukset keskeytettiin, Stroheim sai potkut ja Swanson kieltäytyi näyttämästä Kuningatar Kellyä amerikkalaisille katsojille vuosikymmeniin. Taattu herkkupala myös muillekin kuin Stroheim-fanaatikoille.

FRED C. NEWMEYER: Miehuutta, rohkeutta ja karskeja miehiä (1922)
Harold Lloydin toinen pitkä komedia oli tärkeä virstanpylväs tähden uralla, sillä se oli ensimmäinen teos, jossa Lloyd keskittyi erityisesti hahmonsa kehittämiseen. Tarina arkajalasta, jonka on voitettava rohkeutensa saadakseen ihailemansa tyttö omakseen, on ajaton. Sympaattista isoäitiä esittävä Anna Townsend on roolissaan niin hauska, että miltei varastaa koko shown itselleen.

JOHN FORD: Hangman's House (1928)
Fordin tuntemattomiin elokuviin lukeutuva Hangman’s House on Irlantiin sijoittuva, politiikalla höystetty melodraama. Elokuva edustaa Fordin taiteellisempaa tuotantoa ja siinä on selvästi nähtävissä saksalaisen F. W. Murnaun vaikutukset. Pääosan tulkitsee Fordin vakionäyttelijä Victor McLaglen, nuori John Wayne vilahtaa elokuvassa pariinkin otteeseen.

D. W. GRIFFITH: Katkenneita kukkasia (1919)
Lontoon slummeihin sijoittuva Katkenneita kukkasia on kaikessa julmuudessaankin kaunista melodraamaa. Lillian Gish tulkitsee ikimuistoisesti väkivaltaisen isän pahoinpitelemää tytärtä, joka saa kokea lyhyen onnen ja rakkauden tuokion maahan muuttaneen kiinalaisen luona. Elokuvalle povattiin surkeaa menestystä, mutta toisin kuitenkin kävi ja nykypäivänä Katkenneita kukkasia luetaan kaikkien aikojen suurten mykkäelokuvien joukkoon.

JOHN FORD: Kolme huonoa miestä (1926)
Toinen Fordin suurista mykkäwesterneistä, eeppinen kertomus Dakotan maanvaltausrynnäköstä. George O’Brien ja Olive Borden esittävät uudisasukkaita, joiden onnen tielle kasaantuu tummia pilviä kieron lainvartijan toimesta. Apu saapuu paikalle yllättävältä taholta ja lopun välienselvittely lukeutuu Fordin uran kuuluisimpiin. Komeasti tuotettu suurwestern ei saanut ilmestyessään ansaitsemaansa arvostusta, mutta on sittemmin nostettu Fordin keskeisten mykkäelokuvien joukkoon.

WALLACE WORSLEY: Notre Damen kellonsoittaja (1923)
Universalin suurtuotanto, joka muistetaan paitsi kalleudestaan (1,5 miljoonaa dollaria), myös pääosanesittäjän Lon Chaneyn mahtavasta roolisuorituksesta. Suuriin puitteisiin rakennetun melodraaman keskipisteenä on Chaneyn esittämä kyttyräselkä, joka näyttää, että rujoimmankin ulkokuoren alla voi sykkiä rakastava ja kaipaava sydän. Kyseessä ei siis ole varsinainen kauhuelokuva, vaikka historiankirjat niin väittävätkin.

JOHN FORD: Rautahepo (1924)
Todennäköisesti tunnetuin kaikista mykkäwesterneistä, lavea tarina ensimmäisen rautatien rakentamisesta Yhdysvaltojen halki. Parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen päästäkseen Ford kuvasi elokuvaa aidoilla tapahtumapaikoilla, apunaan kosolti intiaaneja sekä kiinalaisia, irlantilaisia ja italialaisia rautatietyöläisiä. Rautahepo oli valtava menestys ja se nosti paitsi Fordin suurten ohjaajien joukkoon, teki tähden myös George O’Brienista. Toimintaa, seikkailua, huumoria ja historian siipien havinaa, sitä Rautahepo on tiivistettynä.

Festivaalien kotisivut



© 30.7.2010 Kari Glödstaf