FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2014

25.8. - 31.8.2014


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Päivä ilman naurua on hukattu päivä” sanoi Charles Chaplin aikoinaan ja hän jos kuka tiesi mistä puhui. Maailmankuulun koomikon teoksia ihaillaan tänä päivänä yhtä paljon kuin ilmestyessään, mikä kertoo hyvän komedian ajattomuudesta ja säilyvyydestä. Chaplinin valkokangasdebyytistä tuli vuoden alussa kuluneeksi tasan sata vuotta, joten Forssan Mykkäelokuvafestivaalit kunnioittaa elokuvahistorian suurinta taituria luomalla lähestulkoon koko festivaalin komedioiden ympärille.

Mykän komedian laajasta tasosta ja runsaasta esittäjien määrästä kertoo paljon se, ettei ohjelmistoon voitu valita kuin murto-osan aikakauden tekijöistä. Chaplinin lisäksi Elävienkuvien Teatterin valkokankaalle pääsevät Roscoe ”Fatty” Arbuckle, Harry Langdon, Raymond Griffith, Harold Lloyd, Buster Keaton, Mabel Normand, Al St. John ja Monty Banks. Eurooppalaista näkökulmaa edustavat maailmankuulu tanskalaiskaksikko Majakka ja Perävaunu, Erkki Karun osoittaessa että kyllä Suomessakin osattiin hupailla, vaikka emme komediatarjonnassa kovin vahvoilla olleetkaan. Festivaalin erikoisnäytöksessä esitetään kotimainen amatöörituotanto The Sleeping Beauty, moderni tulkinta Prinsessa Ruususen sadusta.

Varaslähtö festivaaleille otetaan jo alkuviikosta Suuren romanssin (1914) ja Nainen Pariisista (1923) -elokuvan myötä. Festivaalit huipentuvat urheilutalo Feeniksissä järjestettävään juhlanäytökseen, jossa esitetään Chaplinin vuonna 1931 ohjaama mestariteos Kaupungin valot. Elokuvan säestää Sibelius-Akatemian filmiorkesteri kapellimestarinaan Heikki Elo.


ELOKUVAT PÄHKINÄNKUORESSA

Roscoe Arbuckle Show
Roscoe ”Fatty” Arbuckle oli Chaplinin ohella 1910-luvun suosituin koomikko, jonka ura päättyi seuraavan vuosikymmenen alussa skandaaliin. Festivaaleilla esitettävät kolme lyhytelokuvaa – He Did and He Didn't, Love, Good Night Nurse! – ovat koomikon suuruuden vuosina valmistuneita vauhdikkaita farsseja, joissa isokokoinen tähtikoomikko pyörähteli tilanteesta toiseen kuin ballerina konsanaan. Apunaan hänellä oli Mabel Normandin, Buster Keatonin, Monty Banksin ja Al St. Johnin kaltaisia nimekkäitä tekijöitä.

Harry Langdon: Naistenmies (The Chaser, 1928)
Aikalaiskoomikot arvostivat Harry Langdonia suuresti, mutta vuosikymmenet hautasivat tämän persoonallisen koomikon lähestulkoon unohduksiin. Koomikon, jonka ura parrasvaloissa kesti alle kolme vuotta, mutta joka synnytti viisi erittäin omaperäistä komediaa (kuudes, Langdonin viimeinen pitkä elokuva, on kadonnut). Festivaaleilla esitettävä Naistenmies on Langdonin elokuvista tuntemattomin, ilmestyessään murska-arvostelut saanut, mutta sittemmin runsaasti puolestapuhujia kerännyt absurdi komedia miehestä, joka joutuu oikeuden käskystä luopumaan kaikista miehisyyden elkeistään ja palvelemaan vaimoaan mukisematta kuukauden ajan. Arvostelu.

Mack Sennett: Suuri romanssi (Tillie’s Punctured Romance, 1914)
Mack Sennettin Keystone-yhtiö oli elokuvarymistelyn tyyssija, amerikkalaisen komedian kulmakivi, jossa toinen toistaan nimekkäämpi koomikko otti uransa ensi-askeleita. Ensimmäisenä pitkänä amerikkalaisena komediaelokuvana tunnettu Suuri romanssi esittää lähestulkoon kaikki studion tähdet, kirkkaimpina heistä Charles Chaplin, Marie Dressler ja Mabel Normand. Tarina kaupunkilaishuijarin kynsiin joutuvasta maalaisneidosta on tuttu, mutta tuskin koskaan sitä on esitetty yhtä vauhdikkaasti kuin tässä elokuvassa. Arvostelu.

Kristiina Kello: Prinsessa Ruusunen (The Sleeping Beauty, 2013)
Kotimainen amatöörituotanto kaikkien tuntemasta sadusta. Kauniisti kuvattu, osittain Suomenlinnan maisemissa kulkeva elokuva on esitetty viime syksynä myös Helsingin ja Turun Vinokinossa. Ilmaisnäytös.

Sam Taylor: Taivaan tähden (For Heaven’s Sake, 1926)
Keltanokan ja Pikkuveljen välissä valmistunut Taivaan tähden on vauhdikas Harold Lloyd -hupailu, jossa trillikomedian mestari esittää katusaarnaajan tyttäreen rakastuvaa kiinteistömiljonääriä. Lloydin vauhdikkaimpiin pitkiin elokuviin lukeutuva Taivaan tähden huipentuu bussiajeluun Los Angelesin ruuhkaisilla teillä. Elokuva menestyi erinomaisesti sekä lippuluukuilla että kriitikoiden papereissa ja vielä nykyäänkin sitä pidetään yhtenä Harold Lloydin parhaista gag-elokuvista. Arvostelu.

Gustaf Molander: Poliisi Paavalin pääsiäispamaus (Polis Paulus påskasmäll, 1925)
Amerikkalaisen vauhtikomedian keskelle sijoitettu Majakka ja Perävaunu -hauskuuttelu osoittaa uuden ja vanhan mantereen komediaperinnön eroavaisuuden. Rauhallisesti etenevä draamakomedia, jossa suosittu parivaljakko yrittää napata salakuljettajat käpälälautaan ja samalla setviä hieman ihmissuhdekiemuroitakin, sekoittaa slapsticikiä ja tilannekomiikkaa eurooppalaisen hienostuneesti. Vauhtia on riittämiin, samoin kekseliäitä oivalluksia ja koko paketin silaa sympaattinen poliisikoira Spej. Arvostelu.

Komediaohjaaja Erkki Karu
Mykkäkomedia oli kotimaisessa elokuvassa vahvimmillaan 1910-luvulla, mutta valitettavasti lähestulkoon kaikki tuon vuosikymmenen teokset ovat tuhoutuneet. Seuraavan vuosikymmenen tarjonta on huomattavasti tosikkomaisempaa, joskin mukaan mahtuu muutama kekseliäs lyhytelokuva. Erikoista tässä on se, että kaikki nämä hauskuuttelut ovat Erkki Karun käsialaa, kuten myös ajan ainoa salonkikomediayrityskin, vuonna 1925 valmistunut Suvinen satu, josta on säilynyt ainoastaan fragmentti. Muut näytöksen elokuvat – Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus, Kun isällä on hammassärky, Runoilija muuttaa– osoittavat Karun hallinneen jylhien kansallisromanttisten aiheiden lisäksi farssimaisemmankin ulosannin.

Clarence Badger: Rahat tai henki! (Hands Up!, 1926)
Jos Buster Keatonin Kenraali (1927) on kaikkien aikojen sisällissotakomedian kruunaamaton kuningas, on Paramountin komediataiturin Raymond Griffithin Rahat tai henki! sen perintöprinssi numero yksi. Näppärä ja nopeavauhtinen elokuva kertoo etelävaltioiden vakoojasta, jonka on kaapattava pohjoisen hallussa oleva kultalasti ja tuotava se turvallisesti perille, muussa tapauksessa sota uhkaa kääntyä etelän tappioksi. Kekseliäs viimeinen kuva huipentaa tämän suotta unohdetun komediahelmen, jossa toista vakoojan lemmenkohdetta esittää wisconsinin suomalainen Marian Nixon. Arvostelu.

Charles Chaplin: Nainen Pariisista (Woman of Paris, 1923)
Chaplinin vakavin ja samalla myös tuntemattomin ohjaustyö valmistui Cecil B. DeMillen ja Mauritz Stillerin hengessä. Kertomus Pariisiin matkaavasta, rikkaan poikamiehen rakastajattareksi päätyvästä maalaistytöstä oli räätälöity Chaplinin pitkäaikaiselle rakastetulle Edna Purviancelle, joka pyrki tämän elokuvan myötä takaisin yleisön tietoisuuteen. Valitettavasti Nainen Pariisista menestyi varsin heikosti, mistä harmistuneena Chaplin veti sen pois julkisuudesta yli 50 vuodeksi. Arvostelu.

Charles Chaplin: Kaupungin valot (City Lights, 1931)
Jos termiä ”elämää suuremmat elokuvat” voi oikeasti käyttää johonkin, niin Kaupungin valoihin. Mykän elokuvan viimeisinä henkäyksinä syntyneen elokuvan ytimenä on Kulkurin ja sokean, kukkia myyvän tytön tarina, mutta Chaplin ei olisi Chaplin, ellei elokuva sisältäisi vakavampiakin aineksia. Elokuva on täynnä komiikkaa ja draamaa, eikä sen viimeisen kohtauksen tunnekylläisyyteen pysty kovin moni elokuva. Arvostelu.

Festivaalien kotisivut



© 6.8.2014 Kari Glödstaf